Jalkaterveyttä edistävää jalkojenhoitoa tarjoaa neljänlaiset koulutetut jalkojenhoidon ammattilaiset. Rekisteröidyt jalkojenhoitajat on koulutettu sairaanhoito-oppilaitoksessa ennen vuotta 1996, jolloin koulutus lopetettiin. Tällöin perustettiin ammattikorkeakoulututkinto, ja ensimmäiset jalkaterapeutit valmistuivat vuonna 1999. Vuodesta 2012 on lähihoitajan opinnoissa voinut valita osaamisalaopinnoiksi jalkojenhoidon. Nämä kolme ammattiryhmää voidaan rekisteröidä Valviran terveydenhuoltoalan ammattilaisisten rekisteriin Terhikkiin.
Vuonna 2003 aloitettiin ammattitutkintotasoinen koulutus nimellä jalkojenhoidon ammattitutkinto. Jalkojenhoidon ammattitutkinto yksin ei oikeuta pääsemään Vaviran rekisteriin, vaan henkilöllä täytyy olla lisäksi jokin rekisterikelpoinen terveydenhuoltoalan perustutkinto (esim. sairaanhoitaja, rekisteröity hieroja, lähihoitaja). Kosmetologit taas tarjoavat esteettistä jalkojenhoitoa, pedikyyriä (vrt. manikyyri), eli terveiden jalkojen kauneudenhoitoa.
”Jalkahoitaja” -nimitystä voi vapaasti käyttää kuka tahansa, oli hänellä koulutusta alalle tai ei. Jalkaterapeutti on nimikesuojattu, eikä sitä nimitystä saa käyttää ilman asianmukaista koulutusta. Vaikka jalkojenhoitaja on poistunut nimikesuojattujen ammattinimikkeiden listalta, on sitä nimeä oikeus käyttää edelleen niillä, jotka ovat jalkojenhoitajan koulutuksen saaneet. Lähihoitajan virallinen, nimikesuojattu ammattinimike on lähihoitaja, jalkojenhoidon osaamisala. Tämän koulutuksen käyneet saattavat käyttää myös epävirallista jalkojenhoitaja LH nimikettä.
Jalkojenhoidon ammattitutkinto (kesto n. 1 v) antaa valmiudet hoitaa jalkaterien iho- ja kynsimuutoksia sekä erityisryhmien, kuten diabeetikkojen ja reumaa sairastavien lieviä jalkaongelmia. Jalkojenhoidon ammttitutkinto ei nykyisin ole alalletulokoulutus, vaan täydennyskoulutus jonkin muun terveydenhuoltoalan tutkinnon omaaville tai kosmetologeille. Lisäkoulutuksella voi saada pätevyyden hoitaa mm. jalkaterien asentomuutoksia silikoniortoosein ja kevennyksin. Jalkojenhoitajien koulutus (kesto 1,5-2,5 v) oli ammattitutkintoa syvällisempi terveydenhoitoalan perustutkinto ja sisälsi iho- ja kynsimuutosten lisäksi mm. apuvälineterapiaa, asento- ja kävelyanalyysiä sekä syvällisemmin farmakologiaa, mikrobiologiaa sekä perussairaanhoito-oppia. Lähihoitajan tutkinto on 3-vuotinen ja siitä yli 40 % on osaamisalaopintoja (kokonaisopintopisteet 180, joista jalkojenhoidon osaamisala 75 opintopistettä). Jalkojenhoidon osaamisalan suorittaneella on valmiudet tehdä perusjalkojenhoitotyötä sosiaali- ja terveysalan sekä kuntoutuksen erilaisissa työyhteisöissä tai ammatinharjoittajana. Hän osaa ohjata asiakasta sekä erilaisia ryhmiä muun muassa jalkaterveyden edistämisessä ja jalkojen omahoidon toteuttamisessa sekä ennaltaehkäistä alaraajojen asentovirheiden ja rasitusvammojen syntymistä. Jalkaterapeutti on ammattikorkeakoulututkinto (kesto 3,5 v) ja koulutus on erittäin syvällinen. Jalkaterapeutti hallitsee ihmisen pystyasennon, liikkumisen, alaraajojen rakenteen, toimintojen ja kuormittumisen kokonaisvaltaisen tutkimisen. Niiden pohjalta tehdään kliinisen päättelyn taitoja käyttäen jalkaterapian hoitosuunnitelma. Työelämässä käytetään monipuolisia jalkaterapiamenetelmiä, joiden valinta perustuu asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Jalkaterapeutti AMK on korkein koulutustaso, jonka suomessa voi jalkaterveyden alalla opiskella. AMK-tutkinto vastaa kandidaatin tutkintoa (Bachelor). Jalkaterapeutti voi opiskella vielä AMK-tutkinnon päälle kaksivuotisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK), joka vastaa maisterin tutkintoa (Master’s Degree) ja on laajuudeltaan 90 opintopistettä. YAMK-tutkinnoissa toistaiseksi ei ole erityisesti jalkaterapiaan kohdennettua tutkintoa, vaan valittavana on esimerkiksi geriatriaan, kuntoutukseen tai sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon liittyviä YAMK-tutkintoja. Tällöin ammattinimikkeeksi tulee jalkaterapeutti YAMK.
Oleellista on, että jalkahoitoa (vaiko sittenkin jalkojenhoitoa, hoidetaanhan molemmat jalat eikä vain yhtä) tarjoavalla henkilöllä on asianmukainen koulutus. Vain siten voi asiakas olla varma siitä, että hoitajalla todella on kaikki tarvittavat tiedot ja taidot, sekä selkeä ymmärrys siitä, miten tärkeää puhtaus, aseptiikka ja hygienia on jalkojenhoitotyössä. Terveet jalat voi vallan mainiosti hoidattaa kosmetologilla ja hemmottelu tekee hyvää sielulle kuin sielulle, mutta jos jalkaterveydessä on jotakin ongelmaa, on syytä kääntyä terveydenhoidollisen ammattilaisen puoleen.
Jos ongelmatilanteissa keskitytään hoitamaan pelkästään oireita (kuten känsä, kovettuma tai sisäänkasvaneen kynnen aiheuttama tulehdus), saadaan ne kyllä poistumaan, tai ainakin lieventymään, mutta vain hetkeksi. Jos ongelman aiheuttajaa ei selvitetä, eikä syytä pyritä poistamaan, ongelma uusiutuu vähän ajan päästä. Jalkaterät tai alaraajat eivät ole erilliset yksiköt, vaan aina kiinni ihmisessä, eikä silloin voida hoitaa pelkästään jalkaterää vaan pitää ottaa kokonaisuus huomioon. Toisinaan tuloksellinen hoito vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa ja vaivaa. Kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä saatetaan koetella ja tavallisesti pelkkä hoitajan tekemä työ ei riitä, vaan asiakkaan itsensä täytyy osallistua aktiivisesti hoitoon omalla ajallaan. Vippaskonsteja on monia, mutta usein oikotie onneen saattaakin pidemmällä aikavälillä pahentaa tilannetta. Siksi erityisen tärkeää onkin jalkojenhoidon ammattilaisen antama oikeanlainen yksilöllinen ohjaus ja neuvojen sekä hoito-ohjeiden huolellinen noudattaminen.
Laadukasta jalkojenhoitoa saa monesta paikasta. Laadutonta vielä useammasta. Hintoja vertaillessa on hyvä muistaa, että jalkojenhoitoalalla suurimmat kustannustekijät syntyvät puhtauteen ja hygieniaan liittyvistä kuluista. Niistä voi säästää ainoastaan laiminlyömällä aseptiikan. Kun kyseessä on oma terveys, kannattaa miettiä tarkoin, kenen käsiin jalkansa ja terveytensä antaa. Ja aina kannattaa rohkeasti kysyä, millainen koulutus hoitajalla on. Ammattitaitoinen jalkojenhoitoalan ammattilainen kertoo mielellään ja ylpeänä koulutuksestaan.
